Kävelimme aika paljon. Energian riittäessä palasimme vielä illansuun suihkussa virkistäytymisen jälkeen kaduille. Silti esimerkiksi Colaba niemen eteläkärjessä jäi tutustumatta aivan Intian portin läheisyyttä lukuunottamatta. Churchgatessa, jossa asuimme, sijaitsee Läntisen rautatien pääteasema, 3 miljoonan kulkijan reitti päivittäin esikaupungeista.
Marine Drive on koko Mumbain ikoni, esimerkiksi Bollywoodin elokuvissa näkymä Marine Drivelle kertoo katsojalle, että nyt ollaan Mumbaissa. 4 kilometrin katu päättyy pohjoisessa Chowpattylle eli hiekkarannalle, lahti kaartaa edelleen kohti kaakkoa.
Marine Drivella riitti elämää läpi vuorokauden, illalla se oli suosittu pariskuntien ja perheiden istuskelupaikka ja se palveli vaikka yöpaikkana. Joidenkin asumus oli muurin takana aallonmurtajalohkareitten välissä. Keltamustat, kuhmuiset ja pienet Ambassador-taksit käyvät nykyään maakaasulla.
Koti se on tässäkin banyanpuun juurella
Ilmanala suosii kadulla asumista, kadulla pärjää vaikka ilman paitaa. Emme juurikaan kuvanneet kadulla asujia, jotenkin se ei tuntunut asialliselta. Mumbain suurimpaan slummiin, jossa asuu Helsingin verran ihmisiä, järjestetään jopa kiertokäyntejä turisteille. Emme harkinneet.
Intian Portin, Gateway of India, aukiolta voi katsella Taj Mahal hotellia ja sen uudempaa tornilisäystä, Taj Majal Toweria.
Intian Portin kautta matkustimme laivalla Elephanta-saarelle, siitä oma artikkelinsa. Väkeä rannalla oli paljon, mumbaikareita lähti runsain joukoin piknikille saarelle, turistikausi ei ollut vielä alkanut.
Rakennustelineet intialaiseen malliin. Auto on koristeltu "Dashera"-juhlaa varten samettiruusu- ja laakerinlehtikoristein. Kadullaeläjät näpertelivät koristeita.
Viikkoon osui kaksi ylimääräistä juhlapäivää, joskin keskiviikkona näytti vain puolittain vapaapäivältä. Ketä oikeastaan juhlittiin, jäi hiukan epäselväksi, sillä Intiassa palvottavia on niin paljon, että pää menee pyörälle.
Pikku kerjäläistyttö siskoineen hellytti Tuulan
Kerjäläisiin oli saatu tuntumaa jo Boliviassa ja Kiinassa, joka lievensi kulttuurishokkia. Kulkemillamme alueille heitä oli vähemmän kuin odotimme, mutta käteen naputtava pieni sormi ei ollut mikään harvinaisuus. Kovin pienen lantin jälkeen sormi koputti lisää.
Nämä kadulla eläjät olivat Suomessakin tunnettua tyyppiä
Eräänä iltana ihmettelimme Veer Nariman -kadulla uusia asukkaita, aivan tavallisen näköisiä ihmisiä, kuin matkalle lähtijöitä. Seuraavana aamuna asia selvisi, jonotetiin viereiselle urheilustadionille, miksi, se jäi tietämättä. Tärkein urheilu oli kriketti, jonka käynnissä olevassa turnauksessa Intialle näytti käyvän kehnosti.
Tuula valitsee
Veer Nariman kadulla oli mm kauppa, josta voi ostaa sarin tai huivin mukaan Intiasta, tai vaikka useammankin. Palvelu oli hyvää ja sarin kietominenkin opetettiin. Vieläkö Tuula mahtaa osata sen…
